Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Eräkulttuuria

Erä ja kalamiehet ovat olleet kautta aikain myös herkkiä ja tunteikkaita luonnon kuvaajia, niin kynän kuin siveltimenkin voimalla. Monet ovat ne tarinat ja kuvaukset jotka ovat syntyneet erä- ja kalareissuilla, missä ajatuksilla on tilaa liidellä, vastapainona tälle ainaisen kiireen ahdistamalle elämänmenolle. Monissa "hyylätyn" paistoilloissa kämpällä on syntynyt vääräleukojen suusta jopa "kuolemattomaksi" julistettuja sutkauksia ja sanontoja. Esimerkkinä käyköön tämä edellä mainitun "hyylätyn" synty:

"Kirakan kämpällä oli hirviporukka kerääntynyt perinteiseen
jahdin loppumisen illanviettoon. Oli saunottu ja tunnelmaa oli
alustettu jo useilla ajoilla ja kaadoilla. Kuten asiaan kuuluu,
myös laulu sisältyy hyvän eräillan ohjelmaan. Laulu lomittui
mukavasti lätyn paiston oheen. Paistomestarina touhusi kokeneeseen
tapaan Rytkös Vote, joka myös innokkaana laulumiehenä tunnetaan.
Laulu kaikui komeasti "sonnikuoron" esittämänä, kaikille tuttu
Inarinjärvi. Vote oli niin uppoutunut Inarinjärven lumoon, että
ei muistanut mikä oli sen hetken toinen luottamustehtävä, vaan
kun laulu saavutti lähes hurmosta hipoen kohdan jossa lauletaan,
että: "hyylätty järvi on" niin samassa taikinakauha heilahti
laajan kaaren ja komea taikinavana lähti Voten Suomi-verkkareiden
takataskun kohdalta, selkää pitkin jatkuen, poikki kämpän katon.
Sen illan jälkeen on Kirakassa paistettu vain "hyylättyjä"."


Alla vain muutamia mainintoja seuramme jäsenten kirjallisista tuotoksista:

   Jahtiseutu Kirakkavittikossa

   Kynsipuolen ahman tarina (kirj. Kalevi Marjamaa, julk. Erämiehessä 6/93)

   Ensimmäinen matikkareissuni (kirj. Kaarlo Tapio, julk Erämiehessä 2/93)

   Viimeinen kortti (kirj. Toivo Manniala, julk. Erämiehessä 4-5/92)

  

 

©2017 Eräkulttuuria | Kemin Jahti- ja Kalamiehet ry - suntuubi.com